Päivät käyvät yhä pidemmiksi. En keksi tekemistä ja kantiksessa kököttäminen alkaa käydä liian puuduttavaksi. En jaksa kuunnella samaa paskanjauhantaa tunnista toiseen, toisaalta yritys keskittyä päivän sanomalehtiinkin tuntuu lähinnä ylivoimaiselta. En ole kiinnostunut kohuotsikoista tai maailman menosta. Pienten askareiden suorittaminen kaverin kämpillä tuntuu turvallisimmalta ajankululta. Samalla hörpin kaljaa. En humalahakuisesti, vaan lähinnä pitääkseni krapulan loitolla ja ajatukset pehmeinä. Kirjoittaminen tuntuu rauhoittavalta, samoin sätkien kääriminen, tiskaaminen, ruoanlaitto. Rahatilanteen puolesta toivon illalle keikkaa, mutta onneksi jääkaappi on täynnä kaljaa ja tupakkaakin riittää, mikäli mitään ei ilmaannu. Perusasiat ovat niinsanotusti kunnossa.

Olen tehnyt tällä viikolla paljon töitä ja maksellut velkoja. Kolme asiakasta päivässä on jo paljon, neljä liikaa. Kyse on henkisestä kuormittavuudesta, ei niinkään fyysisestä "kulumisesta". Useimmat asiakkaat ovat yhtä paljon pillun kuin kuuntelevan korvankin perässä. On jaksettava olla iloinen ja kiinnostunut. Joskus hankalina hetkinä visualisoin mielenmaisemaani seteleitä, keskityn rahaisaan mielikuvaan ja pääsen turhauttavan tilanteen yli. Hymyilen, vaikka mielessäni huudan, että "painu jo vittuun siitä lätisemästä!".

Kun asiakkaita on useita samalle päivälle, on pidettävä itsensä tuntikausia krapulan ja pikkunousun välimaastossa, mikä syö kenties eniten. Kukaan ei ole koskaan vihjannut, että olisin pienessä sievässä saati humalassa. Mun on oltava todella kovassa kännissä ennen kuin ulkopuolinen sitä tajuaa. Ja useimmiten en ole. En varsinkaan asiakkaan saapuessa, enkä muutenkaan. En nauti mistään infernaalisen kännin aiheuttamasta pyörrytyksestä ja sekoilusta, olen mieluummin tasaisen pehmeässä tumussa. Sellaisessa, jossa olo on rentoutunut mutta ei sekava. Vaikka juomistaustani on melko rankka, niin siihen ei juurikaan kuulu baareista uloslentämisiä eikä putkan kanta-asiakaskorttia. Olen vain kerran törmännyt tilanteeseen, jossa mulle ei baarissa myyty. Sekin oli kantabaari ja omistaja tiesi vuosien kokemuksella, että satun olemaan liian turpa täynnä. Kehoitti menemään päiväunille ja palaamaan illalla asiaan.

Toisaalta manian iskiessä saatan vaikuttaa sekavalta, koska yöunet ovat jääneet lyhyiksi tai kokonaan nukkumatta. Olen kiihkoisan pulputtava ja räjähdysherkkä. Silloin saattaa tipahtaa porttari jos toinenkin, mutta ei niinkään humalan vaan yleisen sekavuuden ja aggressiivisuuden vuoksi. Mulla oli keväällä kolmen viikon erittäin paha maniaputki, jota hoitelin viiikon verran katkolla. Olin epähuomiossa jättänyt lääkkeet syömättä ja sen kyllä huomasi. Olin niin paskana, että lopulta soitin äidin hakemaan mut kaverin kämpiltä huilimaan.

Jollain lailla kaipaan maanista kiihtymystä, mutta samalla se vaikuttaa yhtä idearikkaalta ajatukselta kuin benji-hyppy parvekkeelta. Mielentaajuus, joka ei johda mihinkään muuhun kuin henkkoht lyhistymiseen. Olen ollut tarkkana lääkkeistä nyt, kun olen taas juonut. Viimeksi akuutin manian alasajoon vierähti useampi viikko, en kaipaa sitä nääntymisen tunnetta enää elämääni. On hyvin ahdistavaa, jos ei saa nukuttua kuin pari tuntia vuorokaudessa, se ajaa kenet tahansa hulluuden rajamaille.