Olisi varmaankin aiheellista olla sitä mieltä, että hankkiuduin katkolle, koska haluan lopettaa sairaalloisen juomisen ja raitistua. Rakentaa uuden tulevaisuuden, terveen ja elämisen arvoisen elämän. Nauttia arkisista asioista ja olla onnellinen. Saavuttaa jotakin. Opiskella, työskennellä, kenties hankkia perheen. Elää elämäni niin, että muistaisin kaikki ne toteutuneet unelmat ja eletyt elämykset, todeta keinutuolissa, että "päivääkään en vaihtaisi". Eihän kukaan ihminen voi haluta tuhota omaa ja läheistensä elämää juomisella, sehän on aivan järjetöntä!

Kyllä voi haluta. Ei ehkä täydestä sydämestään, mutta melkein. Se on järjetöntä. Mutta se on totta. Pakkomielle ohittaa elämisenhalun. Se ohittaa myös kuolemanhalun henkilöllä, joka uskoo kuolemanjälkeiseen elämään. En halua kuolla, koska toisella puolella tuskin voi juoda. Alkoholi tarvitsee kehoa toimiakseen. En usko olevani ihminen, jolla on sielu, vaan päinvastoin. Olen Sielu, jolla on ihmiskokemus. Jostain syystä olen valinnut tähän maaelämääni oppitunteja mm. riippuvuudesta. En tiedä miksi, mutta kenties tarkoitus ennemmin tai myöhemmin selviää. Kuten minäkin, kun en juo. Tällä hetkellä olen niin selvä, kuin kolmannen vuorokauden vieroituslääkityksen alaisena on mahdollista.

Palatakseni syihin, joiden vuoksi hankkiuduin taas hoitoon. Perimmäiset motiivit ovat kohdallani huomattavasti arkisemmat kuin siinto paremmasta tulevaisuudesta. Kyse on rahasta, väsymisestä ja näiden kautta mahdottomuudesta jatkaa juomista. Tässä järjestyksessä. Tavoite, eli ympärivuorokautinen alkoholin vaikutuksen alaisena pysyminen, vaatii rahaa. Rahan hankkiminen puolestaan vaatii edes välttävää vireystasoa. Juomisen edetessä vireystaso ja rahansäätämiskyky alenee väistämättä. Olenhan luonnollisesti jo vuosia sitten menettänyt luottokelpoisuuteni, joten rahan eteen on tehtävä muutakin kuin lainahakemuksia. Ja toisin kuin luottofirmoista, ystäviltä lainaaminen vaatii takaisinmaksua. Ei lojaaliudesta niinkään, vaan velkasuhteiden myönteisen jatkuvuuden vuoksi.

Suomeksi sanottuna en jaksanut enää tehdä "töitä". En ollut enää myyntikuntoinen. En naaman, kropan enkä varsinkaan itse tavaran osalta, joka jo haiskahtikin pistävälle. Puhumattakaan imelästä, liimamaisesta hajusta, joka puskee juopon nahan läpi koko kehon pituudelta, kun putki on kestänyt tarpeeksi kauan. Pitkään voi olotilaansa korjailla keikkoja varten huolellisen peseytymisen, kuorimisen, hinkkaamisen, hankaamisen, meikkaamisen ja laittautumisen avulla, mutta ei loputtomiin. Ensin koittaa vaihe, jossa kosmetiikan rajallisuus tulee vastaan. Lopulta koittaa vaihe, jolloin ihmisen rajallisuus tulee vastaan. Vaihe, jolloin ei yksinkertaisesti enää kykene tähän urotyöhön, jota henkkoht hygienian hoitamiseksikin kutsutaan.