Rahankäyttö ei ole koskaan ollut ongelma. Päinvastoin, niin kauan kuin kykenen muistamaan, olen käyttänyt rahaa nopeasti, sujuvasti ja impulsiivisuutta hyödyntäen. Mitä suurempi summa, sitä suuremmalla volyymilla. Mielikuvitusta säästämättä rahapäivänä ilmenee tarpeiksi naamioituneita haluja, joihin lantit saa lutvikkaasti uppoamaan.

Miten olinkaan voinut unohtaa, että talouteni on huutanut Soupmakeria, termosastiallista härveliä, joka valmistaa keitot puolestani? Muistutan itseäni, etten erityisemmin syö keittoja, mutta siinäpä oiva syy vempaimen hankintaan. Keitot ovat edullista ja terveellistä laihduttajan ruokaa! Tosin en aktiivisesti laihduta, mutta keittokone antaa varmasti potkua persuuksiin kohti uutta yritystä. Aamut ja maanantait ovat kuin tehdyt uusia alkuja varten. Elämäntapamuutos alkaa tarmokkaalla vitamiinien popsimisella ja hedelmillä. Lounasta kohti verensokerit romahtelevat ja kahvia kuluu. Olo tuntuu hoikalta, kun vatsa kurisee. Vihannessosekeittoa pukkaava Soupmaker mylvii keittiössä, kun hahmottelen uuden elämäni liikuntasuunnitelmaa. Yllättäen keittolounas vaihtuu keitonottoon, kun ystävä ehdottaa terassilla pistäytymistä. Aurinko paistaa, fiilis on nälästä ylivirittynyt ja mielentila muutenkin iloinen ja riehakas. Tuntuu oikeutetulta liittyä muiden seuraan nauttimaan, kesä on vaan kerran vuodessa! Ja onhan tässä laihdutettukin onnistuneesti jo melkein koko päivä. Näen itseni päät kääntävänä ilmestyksenä terdellä, suuret arskat päässä, nauttimassa kuivaa omppusiideriä. Mielikuvissa siiderin ja seikkailun välille piirtyy yhtäläisyysmerkki. Näen iloista naurua, hyväksyviä katseita, pieniä suuria romansseja. Lähden hakemaan pikavoittoa; ikuista nousuhumalaa, yhteenkuuluvuutta ja rakkautta. 

Kolmen viikon päästä olen edelleen samalla reissulla ja vihannessosekeitto kasvaa hometta termoksessa. Sainko sitä, mitä lähdin hakemaan? Nousuhumala ei ollut ikuinen, mutta mikään ei korvaa aamuhumalaa, jonka intensiteetti kasvaa jatkuvasti, kun putki etenee ja aivokemiat linkoutuvat huutamaan alkoholia. Suurta rakkautta oli taas tapetilla vanhan säädön kanssa, tosin kumpikaan ei oikein kykene muistamaan yksityiskohtia. Ja kyllä, tunsin ehdottomasti yhteenkuuluvuutta muiden päihdeongelmaisten kanssa. Samassa uppoavassa paatissa se on itsestäänselvyys.

Miksi ihmeessä haluan raitistua, jos saan juomalla sen, mitä haen? Siksi, että stoori ei pääty kolmen viikon kohdalla. Se jatkuu vielä kolmen kuukaudenkin kohdalla, jolloin paikalla on hikoava ihmisraunio, jota mitkään keittokoneistot eivät enää nosta humalaan.