Yritän kuulla itseäni, mutta tavoitan vain tyhjän hiljaisuuden. Jos lopettaisin juomisen ja ryhtyisin johonkin, mitä se olisi? Kaikki vaihtoehdot tuntuvat olevan tavoittamattomissa. Toisaalta en enää jaksaisi tätäkään elämää, jonka keskiössä on keskiolut ja nippu ahdistuneita ajatuksia.

Eilen musta meinasi tulla pirihuora, sanan varsinaisessa merkityksessä. Eräs asiakas olisi halunnut maksaa nopsalla ja testata taitoni. Jos olisin miellyttänyt häntä, hän olisi tullut tällä viikolla uudestaan kera oikean rahan. Siinä oli sitten niin paljon säätöä eri asiakkaiden ja kellonaikojen kanssa, että päätin jättää vauhdittajan vaille hoitoa. Se olisi myös ollut luultavasti melkoisen nännyttävä keikka liittyen siihen, miten vauhti vaikuttaa seksuaalisiin toimintoihin. Inhokki asiakkaat ovat aina niitä, jotka nauttivat pitkään ja hartaasti ja tulevat vasta sitten, kun se sovitun kellonajan puitteissa on pakollista. Oma lukunsa ovat tietysti asiakkaat, jotka eivät meinaa lähteä ollenkaan. Ideaaliasiakas on hieman jännittynyt ja valmiin stondiksen kanssa, nauttii ääneen, jotta tiedän tekeväni oikein, ja on valmis puolessa välissä sovittua aikaa. Ei vaadi lisää, vaan pomppaa kiltisti suoraan suihkuun ja poistuu hymyillen.

Mulle on oikeasti tärkeää, että asiakas saa sen mitä on tullut hakemaan, vaikka koko homma usein kyllästyttääkin. Asiakas, joka laittaa kiitosviestin perään, on potentiaalinen kanta-asiakas. Se on erittäin positiivista, koska jatkuvan viestirumban ylläpito on raskasta. Voi sanoa, että korkeintaan 20% viestittelyistä johtaa tapaamiseen. Kirjoitteluun saa kulumaan loputtomasti aikaa. Tottakai käytössäni on valmiita viestipohjia, mutta loppuviilaus on aina tehtävä ajatuksen kanssa. Usein asiakas haluaa tietää erinäisen määrän yksityiskohtia ennen tapaamisen sopimista. Oharit ovat yleisiä, puolin ja toisin. Aina en juomiseltani muista keikkoja, tai en ole siinä kunnossa, että voisin vastaanottaa ketään.