Olen käyttänyt alkoholia ennen kaikkea siksi, että saisin vapaata elämästä. Lomaa itsestäni ja neuroottisista piirteistäni, joilla saan käärittyä yksinkertaisimmatkin arjen velvoitteet kireään kelmuun, nielua puristavaan ahtauteen. Täydellisyydentavoittelijan palsta on kapea, itse rajattu, kolmion kalpeä kärki. Vaihtoehdot ovat vähissä. Joko perinpohjin tai ei ollenkaan. Hampaidenpesusta itsetutkiskeluun, koko elämisen skaala, jokainen kohtaaminen ja lausuttu sana. Vain musta ja valkoinen. Joko onnistuin tai en, ihan ookoo viittaa epätäydelliseen.

"PING! VIRHE! ", armoton ääni karjuu, "epäonnistunut jälleen, siis täysin arvoton! KAIKKIEN MIELESTÄ!". Sisäinen puheeni toitottaa kaiken caps lock päällä ja huutomerkkejä säästämättä. Äänensävy on parhaimmillaan säikähtänyt ja pahimmillaan ivallinen. Ironisesta naurusta vääntynyt taikinanaama hyppii narua ohimollani, kun itken. Naukuva ääni kimahtaa kipeästi: "krokotiilinkyyneleitä!".

En ole turvassa itseni kanssa edes silloin, kun olen luovuttanut muiden suhteen, kun en jaksa enää pohtia, pitävätkö ihmiset minua säälittävänä. Väsymätön pannutus jatkuu, kunnes humala on laskenut hiljaisuuden ympärilleni.

Alkohirviö seisoo smokissaan suurten, valkoisten kaariovien alla ja hymyilee. Toinen käsi on kohteliaasti ojennettuna vaalean salin suuntaan, hän nostaa taikurin hattuaan ja toivottaa minut ystävällisin silmin tervetulleeksi. Taustalla soi pehmeä musiikki, kauempana kaunis, tummahiuksinen nainen soittaa hiljaa viulua.

Sali on rakennettu vuorikristallista ja vaaleanpunaisesta pumpulista, marmorista tehdyt enkelipatsaat pitelevät kultaisia kannuja, joista shampanja virtaa loppumattomana virtana suureen timanttialtaaseen. Pienet pisarat pirskahtelevat irti virrasta, ne säihkyvät ilmassa sateenkaaren väreissä. Seinien vierustoilla on isokokoisia, turvallisia nojatuoleja ja divaani. Valaistus ja tunnelma ovat harmoniset, mieleni täyttää levollisena koko huoneen ja hengittää rauhaa.

Alkohirviö sulkee oven jälkeeni ja napsauttaa sen lukkoon. Kukaan ei voi tulla tänne rikkomaan unelmieni illuusiota. Olen vaateiden ja vaivan ulottumattomissa, juuri nyt, ikuisesti.