Tänä aamuna en herännyt kauhuun. Vaikka kello on kuusi ja olen nukkunut humalan ohi, nousin kuin kuka tahansa ihminen, joka on nauttinut hieman viiniä ystävän kanssa juhannuksen kunniaksi. Ei ollut kiire jääkaapille hakemaan helpotusta otsalla helmeilevään paniikkiin. Katselin turvonneita kasvojani vessan peilistä, pesin vapisevat käteni ja ymmärsin, että olen se sama ihminen, kuin 25 vuotta sitten. Tajusin, että olen turvassa.

Äiti on kertonut, että olin energinen ja valovoimainen lapsi. Avoin, uudesta innostuva ja temperamenttinen. Kanssani oli helppo olla, olin touhukas ja mielikuvitusrikas. Vasta teini-ikäisenä sulkeuduin ja muutuin uppiniskaiseksi, värit valuivat likaisenharmaaksi. Aloin pelätä ihmisiä ja itseäni, omituiset ajatukset valtasivat mieleni. Juutuin epämukaviin mielikuviin, joissa ympäristö hajosi molekyyleiksi, atomeiksi, tavarat eivät enää pysyneet kasassa, aamupalapöydässä mietin maidon nestemäisyyden rakennetta. En kyennyt ymmärtämään, kuinka materia voisi olla totta. Aloin nähdä itsenikin epätodellisena, vailla rajoja oleva olento, jolla on paha olla. Vuosikymmen mielettömässä sumussa, hajoilevissa ajatustenrepaleissa, yritin saada todellisuuttani kasaan, lääkkeillä ja ilman. Sain väärän diagnoosin, minua hoidettiin psykoosipotilaana, vaikka todellisuudessa kyse oli traumaattisista muistoista, jotka puskivat tajuntaani ja joiden painon alle lyhistyin, irroten nykyhetkestä. Kyseessä oli dissosiatiivinen häiriö. (http://traumajadissosiaatio.fi/dissosiaatio-pahkinankuoressa/).

Vaikka maailma on edelleen mielessäni epätodellinen rakennelma, löysin palan mielenrauhaa tutustumalla "yliluonnollisiin" asioihin. Sain vastauksen suurimpaan mielenvaivaajaani: miksi olen täällä? Oppimassa, kokemassa, läpäisemässä itse suunnittelemani testin. En ole epäonnistunut, vaikka elämäni onkin ihmisnäkökulmasta todellinen alisuoriutumisen mestariteos. Sielullisesta näkökulmasta katsottuna olen edennyt hienosti. Mursin harhan, jonka mukaan olisin mielisairas. Tutustuin psyyken harmaisiin osiin, puskin läpi pimeän yön.