En jaksa tätä rumbaa enää kauaa. Istun parvekkeella odottamassa, että ystäväni saa hommat hoidettua asiakkaan kanssa. Sen jälkeen omani saapuu. Vaihtoon on aikaa viisitoista minuuttia. Sinä aikana harjaan suustani kaljan hajun ja laitan seksitampoonin paikalleen. Menkat alkoivat vihdoin. Ehdin jo tehdä yhden raskaustestin, kauhuissani mietin viipyviä kuukautisia. Olisi maailmanloppu olla raskaana, juomisella pilattu olio sisälläni. Toisaalta epäilen, että se voisi olla ainoa syy olla selvinpäin.

Päivät lipuvat ohi lähes identtisinä. Olen yötä jonkun kaverin luona. Herään ensimmäisen kerran kahden kolmen aikaan yöllä, juon muutaman oluen ja saan unesta kiinni uudelleen. Seuraavan kerran herään kuuden seitsemän aikaan, sama kuvio toistuu. Kymmenen yhdentoista välillä neuvottelen viestitse mahdollisista asiakkaista ystäväni kanssa. Hän hoitaa viestiliikennettä ja sopii keikat. Viestejä tulee kymmeniä vuorokaudessa ja niiden ruotimiseen saa kulumaan paljon aikaa. En enää ole siinä kunnossa että kykenisin itse loputtomaan tarinointiin mahdollisten asiakkaiden kanssa. Maksan ystävälleni ns. pimppauksesta ja asunnon käytöstä. Toteutuneesta keikasta pärähtää pari kymppiä, jos poka on uusi. Kanta-asiakkaasta hän saa hieman vähemmän. Meillä on puhelin, jonka olemme ristineet Panskiksi, sen avulla hoidamme yhteydenpidon vanhoihin ja uusiin asiakkaisiin. Jos keikka on saatu viestitse sovittua, niin asiakkaan tulee varmistaa se tekstiviestitse. Sen jälkeen tippuu osoite, mutta rapun ovikoodin annan puhelimitse vasta sitten, kun asiakas on paikalla. Sitä ei anneta viestissä turvallisuuden vuoksi. On helppoa erottaa oharit pelkästään sen perusteella, onko asiakas saanut osoitetta vai ei. Paljon on niitäkin, jotka muka sopivat tapaamista, mutta ovat oikeasti kiinnostuneita pelkistä kuvista. Jos vahvistusviestiä kännykkään ei tule, niin kyse on pelkästä kuvienkeräilijästä. Heitä on sinänsä vaikea ymmärtää, koska netti on täynnä perse/tissi/pillu aiheisia kuvia muutenkin. En tietenkään lähettele tunnistettavia kuvia itsestäni, joten miksi ihmeessä nähdä kirjoittelun vaiva muutaman takaapäin otetun foton takia?

Kaksi kuukautta juoneena alan olla siinä kunnossa, että ohareita sattuu enimmäkseen omasta puolestani. Saatan olla niin uupunut, etten jaksa käydä suihkussa tai muuten valmistautua. Jossain kohtaa edes raha ei saa innostumaan, jos kaapissa on tarpeeksi kaljaa. Joskus iskee rimakauhu muuten vaan, koska en vain kerta kaikkiaan koe olevani siinä kuosissa, että voisin tavata uuden ihmisen edes vaatteet päällä. Vaikka kohdalleni ei ole juurikaan sattunut huonoja pokia, niin saatan silti pelätä, että asiakas kääntyy ovelta minut nähdessään. Se on epätodennäköistä, mutta mahdollista. On raskasta olla arvioitavana, varsinkin krapulassa.