Olen onnistunut olemaan siviilissä selvinpäin lähes viikon. En ole ollut hetkeäkään yksin. Se on tapa rakentaa säleikkö itseni ja Alkohirviön välille. Näen ja kuulen Hänet joka hetki, mutta läheiset ympärilläni varmistavat, ettei toimintaan johtavaa kommunikaatiota pääse syntymään. Tavoitteeni on päästä ensi viikolla alkavalle laitoskuntoutusjaksolle, enkä halua menettää paikkaa ryhtymällä juomaan.

Itseasiassa tarkemmin muisteltuani vietin pari päivää sitten hetken yksin. Noin puolisen tuntia. Kävelin paikasta x paikkaan y aivan yksikseni. Kuuntelin musiikkia kuulokkeilla ja hengitin talvea. Huomasin puut, jotka lepäsivät horroksessa. Niiden raajat riippuivat, hyväksyen lumen raskauden. Puiden katselu on aina tuntunut hyvin rauhoittavalta. Ne ovat kuin eläviä Buddhia. Täysin hereillä ja läsnä hetkessä, lempeästi unohtuneina täydelliseen hyväksymisen kokemukseen. Vai oletko koskaan nähnyt vihaista puuta? En minäkään. Joskus joissakin keskenkasvuisissa puissa on kieltämättä aistittavissa hienoista kärsimättömyyttä, lähinnä pyrkimyksen muodossa. Ne eivät täysin nojaudu hetkeen, vaan kurkottelevat ylöspäin, tavoittelevat kasvua. Aikuistuttuaan ne yleensä rauhoittuvat ikuiseen nyt-hetkeen. Ehkä kyse on juurista? Kehittymättömillä juurilla maadoitus on riittämätön, mikä johtaa levottomuuteen. Olen kuullut, että suuren puun juuret voivat levitä kymmeniä metrejä sekä sivu- että syvyyssuunnassa. Kerran Goalla lomaillessani pääsin käymään erään hyvin iäkkään ja mahtavankokoisen puun sisällä. Tilaa oli suunnilleen yhtä paljon kuin pienimmissä yksiöissä. Tunsin itseni tunkeilijaksi. Puu vaikutti vähintäänkin väsähtäneeltä jatkuvaan turistien tulvaan, tuntui kuin se olisi katkaissut yhteytensä kehonsa alaosaan. 

Minäkin väsyn ihmispaljoudessa. Paljous voi merkitä myös yhtä ihmistä, jos sosialisointi on liian pitkäkestoista. Alan täyttyä epämiellyttävällä tavalla. Kuin saavi räystään alla, josta sadevesi alkaa valua maahan, kun reunat tulevat vastaan. Tai sitten se kaatuu vajaana, jos maa sattuu olemaan viettävä sillä kohdin. Jos en pääse säännöllisin väliajoin omaan rauhaani, niin muutun ärsyyntyneeksi, agressiiviseksi ja räjähdysherkäksi. Lauseeni saavat pisteliään vivahteen. Sama tapahtuu liian vähäisen nukkumisen seurauksena. Psyykkisen ja fyysisen kunnon on oltava hyvä, jotta ihmisten läsnäolo ei tuntuisi ylivoimaisen kuormittavalta. Sanomattakin lienee selvää, että kuukausien yhtäjaksoisen juomisen seurauksena tilanne ei ole ihanteellinen ja sosiaalista pinnaa voi ennemmin mitata viivoittimella kuin metrimitalla.