lauantai, 20. elokuu 2016

Kohta ohi

Kiire nauttia kesästä. En osaa. On liian kuuma, eikä minulla ole yhtiäkään sandaaleita, jonne turvonneet jalkani mahtuisivat. On helppoa paeta työntekoon, siirtää huomionsa keikkojen jännittämiseen, niistä suoriutumiseen, aikataulujen pohtimiseen. Vastikevelka on nyt kuitattu. Seuraavaksi työskentelen uuden puhelimen ja tietokoneen eteen. Tavoite tässä päivässä, tässä hetkessä, seuraavan keikan odotuksessa; kesä lipuu ohi, huomaamatta, kohta punkean taas menemään toppatakki päällä enkä mieti, mistä kaikesta jään paitsi, kun en osaa elää kuin viimeistä kesäpäivää. Pitäisi käydä uimassa, rannalla, Stadikalla, ehkä torilla ostamassa marjoja, reissu Suomenlinnaan tai kesäteatteri. Sen sijaan suhaan kodin ja keikkaluukun väliä, siivoilen verkkaisesti kotia, käyn Ikeassa ostamassa verhot ja maton. Hikoilen euronkuvat silmissä, raha tuo turvaa.

Lähden muutaman viikon laitoskuntoutusjaksolle. Aurinko on vaihtanut tutun paikan uuteen kuosiin, nautin maalaisidyllistä ja rauha rantautuu sydämeeni. Täällä saan osani kesästä! Käydään rantasaunalla uimassa ja grillaamassa, lenkkeilen sameassa kesäaamussa, katselen aamukastetta tupakkapaikan nurmikolla. Tuntuu hyvältä rauhoittua itsensä ääreen, en kaipaa kaupunkiin.

Mietin miten olen juonut, enkä tunnista itseäni. En meinaa millään tajuta, miten syvälle olen ajanut itseni monta kertaa viime vuosien aikana. Miksi? Nyt syyt tuntuvat etäisiltä, enkä saa kiinni siitä, miksi niin vimmaisesti tahdoin tuhota elämäni. Tunnen uuden alun orastuksen soluissani, toivon Muutosta isolla M:llä. Kaikki sekoilu tuntuu vastenmieliseltä ja turhalta, miksen keskittyisi vaihteeksi elämäni kohentamiseen? 

Olen lukenut paljon ja liikkunut. Tunnen itseni täysijärkiseksi, täysin validiksi muiden rinnalla. Suunnaton itsekeskeisyyteni alkaa vihdoin taipua ja tajuan, etteivät muut ihmiset ole sen kummempia. Jokainen räpistelee elämänsä läpi miten parhaiten taitaa, etsien ja epäonnistuen, toisinaan nousukiidossa ja toisinaan ei. Mistä ihmeestä olen aikanaan saanut päähäni, että olisin jollain perustavalla tavalla huonompi muita? Olen tavallinen, ja erityisyyteni on vain omanlaisuutta suhteessa muihin ihmisiin. Erilaisuushan on ainoa kaikkia ihmisiä yhdistävä tekijä.

 

torstai, 21. heinäkuu 2016

Asiakkaat

Meitä on moneen junaan. Tässä pienimuotoinen kollaasi miestyypeistä, joihin olen matkan varrella törmännyt. Läpileikkaus asiakaskunnan edustajista pitää sisällään piirteiltään samantyyppisten miesryhmien esittelyt ja oman arvioni kunkin tyypin eduista ja haitoista. Miestyypit on ryhmiteltyinä kategorioihin alkaen tavallisimmista ja päätyen marginaalisempiin tapauksiin. Listalta puuttuu yksi iso ryhmä, "kirjoittelijat", jotka siis otsikkonsa mukaisesti kirjoittavat, tarinoivat ja kyselevät loputtomiin, saattavat jopa sopia tapaamisen, mutta aina sille ilmaantuu jokin este tai tapahtuu "no show"-ilmiö. Tästä ryhmästä ei ole mitään (positiivista) sanottavaa, joten sitä on turha sisällyttää listaukseen.

1. Tavalliset suomalaiset ukkomiehet +45

2. Villiintyneet keski-ikäiset, vapaat ja varatut

3. Papparaiset

4. Läskit (nörtit)

5. Kokeilunhaluiset nuoret

6. (Yksinäiset) jutustelijat

7. Pussien tyhjentäjät

8. "Tyttöystävä ei ota suihin"-tapaukset

9. Fantasijoiden/fetissien toteuttajat

10. Parisuhteen etsijät (huoriin rakastujat)

Kategorioiden esittelyt, olkaa hyvät:

1. Tavalliset suomalaiset ukkkomiehet +45

Kyseessä on suurin huorissa kävijöiden ryhmä. Heillä on sormus sormessa, kotona odottavat haluton vaimo ja teini-ikäiset lapset. He ovat tavallisia, suomalaisia miehiä, joilla on tavalliset, suomalaisen miehen arvot ja ajatukset. Työelämässä he ovat usein sijoittuneet johtaviin asemiin. Sängyssä he haluavat läheisyyttä ja lämminhenkistä jutustelua. Seksitaidot ja aktin lyhyt kesto ei jätä arvailujen varaan, miksi vaimolta ei heru. He ovat kuitenkin luotettavia, saapuvat ajallaan, maksavat tinkaamatta ja poistuvat sovitun ajan puitteissa. Heistä saa usein vakkarikävijän, jos tapaamisiin saa aikaan kiireettömän ja kuuntelevan ilmapiirin.

2. Villiintyneet keski-ikäiset, vapaat ja varatut

Villiintyneet keski-ikäiset ovat viriilejä tapauksia, jotka suhdestatuksesta riippuen haluavat ripauksen extraa parisuhteen lisäksi, tai siistin ja simppelin ratkaisun kiireiseen uraputki-elämään, jossa aika ei riitä kumppanin etsimiseen. Tällä ryhmällä ovat kaikki edut puolellaan, joskus aktista voi jopa aidosti nauttia. He ovat seksuaalisesti toimintakykyisiä, hyväkuntoisia ja kestäviä, eikä raha ole ongelma.

3. Papparaiset

Papparaiset ovat hellyyttävä ryhmä. He ovat iältään yli kuusikymppisiä, usein leskeksi jääneitä, tai sitten vaimo on sairastunut peruuttamattomasti, mutta heillä itsellään vielä seksuaalista kiinnostusta riittää. He ovat aidosti onnessaan päästessään pussailemaan, halailemaan ja mahdollisesti sekstailemaan monta vuosikymmentä nuoremman, pullean tyttösen kainaloon. Joskus itse akti jää puolitiehen, kun vehje ei enää pelitä niin kuin ennen vanhaan, mutta se ei leppoisaa tunnelmaa latista. Sitten vain jatketaan halailua ja rupatellaan mukavia. Papparaisesta tulee useimmiten harvakseltaan kylässä käyvä kanta-asiakas.

4. Läskit (nörtit)

Nörtähtävät läskit ovat 25-45-vuotiaita poikamiehiä, joista näkee kauas, miksi he ovat sinkkuja. He käyvät muutaman kerran vuodessa huorissa, koska eivät yksinkertaisesti saa naista muuten. Usein he ovat hieman ujoja, kohteliaita ja hiljaisia. Heillä ei ole suuremmin vaatimuksia, he harvemmin esimerkiksi kyselevät kuvien perään ennen tapaamista. Karua todeta, mutta nörtähtävät läskit ovat sympaattisuudestaan huolimatta pienimunaisia ressukoita, joiden mahdollisuudet naismarkkinoilla ovat samaa suuruusluokkaa kuin loton seitsemän oikein rivi.

5. Kokeilunhaluiset nuoret

Ryhmä 16-30-vuotiaita nuoria poikia, joiden motiivit huorissa käyntiin ovat jännitys ja kokeilunhalu, poikuuden menetys ja kokemuksen hankkiminen oikeita naisia varten. Otan harvoin vastaan itseäni nuorempia miehenalkuja, mutta kyselyjä tulee paljon. Siitäkin huolimatta, että ilmoitukseni on selväsanaisesti osoitettu hieman varttuneemmalle ikäryhmälle. Kehdonryöstöt eivät kuulu valikoimaani, alle 20-vuotiaat ohjaan ystävällisesti paikalliselle nuorisotalolle seuraa etsimään. Kontaktit jäävät siis useimmiten kirjoittelun tasolle.

6. (Yksinäiset) jutustelijat

Ikähaarukaltaan vaihteleva ryhmä yksinäisiä moottoriturpia, jotka etsivät pillun sijasta ennemminkin maksullista korvaa. Seksuaalinen toiminta on tapaamisilla hyvin vähäistä, kuin sivuseikka. Sen sijaan kuuntelen sovitun ajan tarinoita perheestä, arjesta, matkustelusta, harrastuksista jne. Helppoa rahaa!

7. Pussien tyhjentäjät

Tämän ryhmän edustaja tulee, maksaa, tulee ja lähtee. The end of the story. Ei vuorovaikutusta, pussit tyhjiks ja menoks. Heillä hoituu usein kaksi käyntiä yhdellä kertaa, ensimmäinen ja viimeinen.

8. "Tyttöystävä ei ota suihin"-tapaukset

Harmittomia nuorehkoja miehiä, joilla on onnellinen parisuhde ja seksielämäkin muuten, mutta tyttöystävä ei halua ottaa suihin. He siis käyvät suikkarilla huorissa. Helppoa ja nopeaa.

9. Fantasioiden/fetissien toteuttajat

Itselläni jää melkein aina näkemättä tämä ryhmittymä, koska en ole kovin kiinnostunut fantasioiden saatika fetissien toteutuksesta. Kaikenlaisia toiveita ja ehdotuksia tulee vastaan. Haluaisitko vahingoittaa autoani pomppimalla sen päällä? Voisitko istua naamallani ja pieraista? Haluaisitko käskeä minua tekemään kotitöitä ja ostamaan kalliita lahjoja? Miten olisi jalkojen imeskely ja hieronta? Voitko kusta suuhuni? Voisimmeko suudella 30 minuuttia putkeen vaatteet päällä? Joihinkin valtasuhteisiin liittyviin roolileikkeihin olen suostunut, samoin sukkisfetissiin, koska niissä keikistely nyt ei paljoa vaadi. Yleisesti ottaen pitäydyn asiakkaissa, jotka ovat kiinnostuneita normiseksistä.

10. Parisuhteen etsijät (huoriin rakastujat)

Tähän ryhmään kuuluu kuka tahansa herkkä mies, joka ei ymmärrä, että huoran kiinnostus on näyteltyä. Innostuneisuus, pitkät katseet ja hymyt, intohimo, hellittelynimien käyttö ja ikävöivät tekstarit ovat kaikki pelkkää kauppatavaraa, jonka mies saa rahalla lainaksi. Jotkut ressukat ottavat keinotekoisen pelin turhan tosissaan. Yhtäkkiä he haluaisivat viedä huoraa elokuviin ja ravintolaan, ei escort-tyyliin, vaan ilmaiseksi. Seksistä he haluaisivat alkaa maksaa vähemmän kuin alunperin on sovittu. He saattavat turhautua, jos tekstariin ei heti vastata, koska eivät ymmärrä, että kyseessä on työpuhelin, joka vapaa-ajalla on lipaston laatikossa. Näistä miehistä on viisasta ottaa etäisyyttä ja lopettaa tapaamiset.







keskiviikko, 20. heinäkuu 2016

Kesäpuuhaa

Olen ollut reilu pari viikkoa kotona selvinpäin, paria harmitonta lipsahdusta lukuunottamatta. Vastikerästien hoitaminen on ollut työn alla, puolentoista tonnin potista on nyt hoidettu reipas kaksi kolmasosaa. Heinäkuussa työrintamalla on haastavan hiljaista, perheenisät lomailevat eivätkä ehdi käydä huorissa.

Lähden ensi kuussa laitoskuntoutusjaksolle samaan paikkaan, jossa vietin pari kuukautta vuoden alussa. Päihdepolin työntekijä halusi listata tavoitteita kuntoutusjaksolle, "ettei kyseessä olisi pelkkä kesäloma". Kaikella kunnioituksella, vehreiden niittyjen ja metsän sekä järven somistamaa kaupungin päihdehuoltolaitosta kohtaan, niin viettäisin kesälomani mieluusti etelämpänä, kenties Kreikan saarilla tai muualla poissa kotimaan ympyröistä. Ja kuntouttavan ryhmätoiminnan sijaan kesälomaani kuuluisi tonkkakaupalla etelän herkullisia viinejä ja hikoilevia oluttuoppeja, jotka on kulautettava kurkkuunsa nopeasti, ennen kuin aurinko ehtii ne väljähdyttämään.

Huolettoman etelänmatkaajan sijaan olen rahaton, alkoholiongelman kanssa painiva mielenterveyspotilas, joka lähtee landelle kuntoutuslaitokseen pohtimaan tulevaisuuttaan. Oma valinta? Osittain kyllä. Elämä jakaa kortit, millaiset kullekin, mutta omalle vastuulle jää, miten haasteisiin reagoi. Itse väsyin vuosien taisteluun ja päätin yrittää pyyhkiä itseni maailmankartalta juomalla. Heikoin tuloksin, olenhan yhä tässä. Ja elämä on tässä, vaikka koitin pyristellä vastaan, sulkea pois todellisuuden, josta en pitänyt.

tiistai, 5. heinäkuu 2016

Terveydeksi

Lopetin juomisen, koska se kävi käytännössä mahdottomaksi. Siis todella konkreettisella tavalla. Kun juoma ei pysy sisällä, se tulee ulos. Ja kun juoma tulee ulos, niin se ei mene verenkiertoon. Nousuhumalasta on turha edes puhua, kun kyseessä on pitkä putki, mutta kulmakivenä on alkoholin vaikutus elimistössä. Kun promillelukema laskee alle puolentoista, on seurauksena huonovointisuus ja alkava krapula. On todella epätoivoista yrittää pitää itseään alkon vaikutuksen alaisena, kun tuon tuostakin joutuu oksentamaan. Puhumattakaan vaivalloisuudesta, joka syntyy, kun tavaraa tulee molemmista päistä yhtäaikaa, mikä sekään ei ollut enää harvinaista.

Katkolla selvisi, että maksa-arvot ovat yhdeksänkertaiset normistoon verrattuna ja verenpaine huitelee niin korkealla, että siihen aloitettiin lääkitys, jota jatkan kotona. Verensokeriarvot ovat nippa nappa viitearvojen ylärajassa. Olen sairaalloisen ylipainoinen ja kunto on niin huono, ettei sitä käytännössä ole. Eräs mies kysyi katkon röökikopissa ikääni ja totesi sen jälkeen, että tarttis varmaan alkaa tehdä jotain. No tarttis todellakin. Olen kolmekymppinen ja käytän samaa lääkitystä kuin kaverini kuusikymppinen faija. Miten meni, noin omasta mielestä?

tiistai, 5. heinäkuu 2016

Ufoja

Olen ollut viikon juomatta. Kävin taas katkolla moikkaamassa jo tutuiksi tulleita hoitajia. Viisi vuorokautta lepoa ja lääkitystä, ja simsalabim, aloin jo hieman muistuttaa ihmistä.

Kotona selvinpäin oleminen on ollut taistelua pimeitä voimia vastaan. Suunnitteilla on uusi laitoskuntoutusjakso, siitä saan lisää informaatiota ensi viikolla. Tuntuu kuin olisin laskeutunut vieraalle planeetalle, tai vaihtoehtoisesti omalleni olisi saapunut läjäpäin ufoja. Kanssaihmiset vaikuttavat omituisilta, normaalin arkensa keskellä puuhastelevilta kummajaisilta. Miksi he ovat niin iloisia ja rentoutuneita, vaikka maailmanlopun merkit jyskivät kaikkialla? Pelkään, että olen juonut aivotoimintani nollille. Keskittymiskyky on heikko ja julkisilla paikoilla liikkuminen ahdistavaa. Joudun tuon tuostakin turvautumaan mieltä tasoittaviin pillereihin. Luojan kiitos saan nukuttua. Aloitin lääkityksen, joka estää alkon vaikutusta. Sen kanssa voi siis juoda, mutta mielihyvää ei tule, joten kittaamisella ei ole suurempaa pointtia. Olen joskus juonut tuon lääkityksen aikana ja se oli niitä harvoja kertoja, kun todella kävin parilla kaljalla. Ei maistunut ja tuoppi alkoi tökkiä. Samainen lääke vähentää myös ruokamielitekoja ja tupakanhimoa, ei siis ollenkaan huono vaihtoehto tähän hetkeen.

En tiedä mistä olen saanut voimia puskea nämä pari päivää läpi. Luonnottomalla raivolla olen mennyt uimahallille, jumpannut vedessä mummeleiden mukana, polskien uhmakkaasti ohjaajan osoittamia liikeratoja. Kotona selvitin samalla raivokkuudella kuukauden seisseen tiskivuoren ja kävin läpi postit. Aamulla olin heti kahdeksalta selvittelemässä asumiskustannusasioita. Vastikevelkaa on puolitoista tonnia. Tunsin murenevani lattialle, mutta suuntasinkin vessaan selvittämään takkuista kuontaloani ja valmistautumaan rahantekoon. Istumalla ei tätä velkahelvettiä selätetä.

On kohdattava tosiasiat, selvinpäin, tunti kerrallaan. Tuntuu epätoivoiselta, mutta niin tuntuu ajatus juomisestakin. On ikävää todeta joutuneensa tilanteeseen, jossa sekä selvinpäin että kännissä oleminen tuntuvat yhtä surkeilta vaihtoehdoilta, eikä muuta ole. Tiedän että olo helpottaa päivä päivältä, mutta siirtymän kokeminen vaatii ylivertaista tahtotilaa ja kärsivällisyyttä. Olen matkalla normaaliin arkeen, jossa ei ole ufoja eikä maailmanlopun sinfonia jylise taustalla. Luulen, että aion onnistua.